Jo paljon maailmaa nähnyt…hyvässä, ja pahassa. Roikun epätoivoisesti nykyhetkessä, vaikka otteeni siitä heikkeneekin päivä toisensa jälkeen. Myönnän sen suoraan: olisin halunnut elää antoisimman nuoruuteni Suomessa 70-luvulla.
Aikana, jolloin sisällä tupakoitiin, autoissa ei ollut niskatukia, bensiini oli 99 oktaanista, hampurilainen oli uusi ihmeellisyys, grillikioskeista sai lähinnä höyrymakkaraa ja lihapiirakkaa, Kekkonen piti politiikot kurissa, C-kasetit, vinyylilevyt, hirveät tapetit, kokolattiamatot, talvet olivat talvia, ja kouluissa hiihdettiin. Led Zeppelin täytti stadionit, punk nosti aatteena, sekä musiikkina päätään, kylmä sota…jne jne…kaikki oli niin konkreettista, maanläheistä, sekä naivia!!
En minä siitä paljoa myöhästynyt. Aloitin koulutieni vuonna -76…mutta silloin kiinnosti lähinnä samettifarkut, retu-tossut ja se, että olin ihastunut Kirsi-nimiseen tyttöön, jonka kanssa pääsin treffeille sirkukseen. Jännitin niin paljon, että meinasin oksentaa?
Tätä nyt kuluvaa ajanjaksoa ymmärrän vähenevässä määrin…vaikka monia asioita ymmärränkin ja ”peukutan” ihan sumeilematta. Koko sosiaalisen median konsepti on hieno sinäänsä…bloggaaminen ( kuten itsekin tässä teen ) on vapauttavaa. On sitten kyseessä video-taikka perinteinen tyyli. Olen aikanani kirjoitellut tarinoita nettiin säännöllisesti vuosien ajan. Näillä oli säännölliset lukijansa…joten ihan vierasta kirjoittaminen ei ole. Mutta välivuosien perspektiivistä johtuen, olen menettänyt nykypäivän someen / nettiaktivismiin otetta?
En tajua Tindereitä? En tajua sitä, että Youtubessa arjestaan löpisevät videobloggaajat ovat tämän päivän rokkistaroja? En ymmärrä Instagramin suosiota? Twitter on ihan syvältä? Koko elämä pyörii #merkkien ympärillä? Hitto…enhän minä tajua sitäkään, että joku kaveri läppärillä soittaa biisejä festarin päälavalla, pääesiintyjänä, ja se on vielä miljoonien ihmisten mielestä ihan sairaan siistiä? Onko meidän juomaveteen lisätty maalaisjärkeä poistavaa uutetta?
Nykyajassa on paljon hyvää, kosolti parhautta…mutta myöntäkää suosiolla: ihminen on tänään laiskempi, tyhmempi, mukavuudenhaluisempi, itsekkäämpi, pelokkaampi…kuin ennen. Turha selittää, että ” onhan tämä fitness-buumi päällä”…juu juu, mutta sekin on ohjattu ihmisten mieliin somen ja tosi TV:n kautta. Muuten liikunta ei kiinnostaisi hevon kukkua Suomen nuorta aikuista. Omilla aivoilla ajatteleminen, oivaltaminen ylipäätään on kortilla…ja siitä olen surullinen. Eihän ihmiset uskalla hakea esimerkiksi töitä…koska ei haluta kohdata uutta: laitetaan mielummin sähköposti ja toivotaan parasta? Ei uskalleta edes soittaa, jos on mahdollista hoitaa asia sähköpostilla, tekstiviestillä, taikka sillä whats upilla. Vieraan ihmisen / tilanteen kohtaaminen pelottaa niin perkeleesti!!! Elämä on jumaliste KONTAKTILAJI…ja nimenomaan livenä, face to face !!! Maailma on täynnä uusia kohtaamisia, jotka vain odottavat toteutumistaan!
Ja jos oikein jaksaa etsiä kontakteja livenä, voi löytää sitä viisautta, jota itsekin etsin.
Ellei sieltä periltä…niin ainakin siitä matkan varrelta.